Minun osalta matka kohti pohjoista alkoi 17.7. klo 16. Tähän aikaan oli sovittu Tuomon, Markon ja Arin saapuminen Kuopioon Sepänkadulle. Minulla aamun hetket ja päivä menivät kelloon vilkuillen ja viime hetken tarkistuksia tehden. Kulutin melko paljon aikaa miettiessäni miten toimin rinkan kanssa. Marko oli tehnyt selväksi valmistautumisen aikaan, että rinkkaa ei tarvita. Itse asiassa rikka oli oleva rasite ja sitä ei sen vuoksi tulisi ottaa mukaan lainkaan. Minä taas leikin vuorostani järjen ja järjestyksen ihmistä ja sen vuoksi pakkasin kaikki kamat rinkkaan. Tuota sitten tuijottelin aikani kuluksi ja mietin purkaako vaiko eikö purkaa.
Välillä kävimme vaimon kanssa helteisessä säässä kaupunkia mittailemassa. Odottaminen alkoi hermostuttaa ja lopulta se muuttui jännitykseksi. Tuli elävästi mieleen joulun odotus lapsena. Erityisesti aattoaamun tunnelma tuntui nyt palaavan mieleeni.
Ari soitti ennakkovaroituksen, kun kaverukset läksivät Kouvolasta kohti Kuopiota. Samalla sain tilannepäivityksen kuljetuskaluston tilavuudesta. Farmari Golf oli täynnä jo tässä vaiheessa. Olin varannut kylmälaukun ruokaostoksia varten. Hieman tuntui ahdistavalta, kun Ari kertoi, että laukku ei sovi mukaan. Hallelujaa! Autoon piti sopia vielä minun lisäksi Pekka ja meidän tavarat ja jo tässä vaiheessa pelkkä kylmälaukku alkoi olla liikaa. Täytyy muistaa se tosiasia, että matkaa Kuopiosta Kilpisjärvelle Muhoksen kautta olisi yli 900 kilometriä. Jos auto olisi piripintaan täynnä jo tässä vaiheessa, olisi matkasta tulossa ikimuistoinen.
Lopulta kaverukset porhalsivat uuden karhealla Golfilla minua noutamaan. Auto oli tosiaan täynnä tavaraa. Ilmeet olivat kuitenkin iloiset ja mieliala sopiva tällaista retkeä varten. Hieman tiivistelimme tavaroita ja nostimme kylmälaukunkin takapenkille. Sen suunnittelimme jättävämme Muhokselle Pekan luo. Matkalla sitä tarvittiin, koska tarkoitus oli hankkia muonaa viikoksi Kuopion Päivärannan Citymarketista. Täytyy muistaa, että kesä 2010 oli historiallisen kuuma. Ilman kylmälaukkua lihat ja makkarat olisivat olleet jo valmiiksi pilalla ennen Kilpisjärveä.
 |
| Kamat kyytiin |
Vaimon hyvästelyn jälkeen nousin autoon muiden sekaan ja matka alkoi omalta osaltani. Ensimmäinen pysähdys olikin jo sitten tuo äsken mainittu Citymarket. Kiireessä meinasimme ajaa ohi koko kaupasta. Kesken vilkkaan puheensorinan huomasin moottoritien rampin ja hihkaisin nopeasti kuskina olleelle Tuomolle kääntökäskyn.
Ennakkoon laaditun ostoslistan avulla muonavaraston täyttäminen sujui nopeasti. Hieman tosin otimme vapauksia tiukkaan listaan. Matkalle piti ottaa muutama keppana hellejuomaksi. Lisäksi insipiraatio-ostoksena tarttui mukaan pakkaus taateleita ja mitä lie muutakin tullut mukaan. Tavaraa tuli julmasti lisää mukaan. Ne sullottiin eri puolille autoa ja kylmälaukkuun. Sen jälkeen suunnattiin nokka kohti pohjoista.
Niinhän siinä kävi, että nälkä yllätti jo heti alkumatkasta. Lapinlahdella piti pysähtyä tienvarren grillille. Tarjolla oli varmaan Suomen suurimmat grilliannokset. Koon lisäksi myös maku oli parasta mahdollista grillilaatua. Näillä eväillä pärjättiin kevyesti Kilpisjärvelle saakka. Nälkä ei ollut vielä sielläkään.
 |
| Näillä pärjää |
Kurvasimme Muhokselle Pekan luo. Siellä velmu odotteli muka rauhallisena pöydän ääressä. Jännitystä oli selvästi ilmassa myöskin hänellä. Pakkaaminen alkoi olla jo taidetta. Auto piti ensin purkaa puoliksi ja sen jälkeen se pakattiin uudelleen. Kylmälaukku jäi sitten Pekan luo odottamaan viikon päästä tapahtuvaa jälleennäkemistä.
Katolla oleva suksiboksi oli niin täynnä tavaraa, että kansi piti laittaa kahden miehen voimin kiinni. Eikä se sitenkään ensimmäisellä yrityksellä onnistunut. Seurue tunki hyvässä ja tiiviissä yhteishengessä autoon sisälle. Tässä täydessä lastissa jatkui eteneminen kohti Lappia. Tunnelmaa voisi luonnehtia hyvällä syyllä tiiviiksi. Matka sujui kuitenkin leppoisasti rupatellessa ja matkaoluita naukkaillessa. Teimme matkan aikana pakollisia pysähdyksiä luonnon kutsuessa. Tuomo ajoi sitkeästi lähes koko matkan Kilpisjärvelle. Viimeisen noin parin tunnin pätkän ajaksi piti vaihtaa Marko rattiin. Tuomolla alkoi olla tiimalasin jyvät aika vähissä.
Saavuimme Markkinaan. Se tulisi olemaan viikon mittaisen kumiveneretken määräsatama. Oli mielenkiintoista katsoa etukäteen maalipaikkaa. Jälkeenpäin tuo hetki oli aika tyhjä. Sitä ei kerta kaikkiaan pystynyt arvaamaan mitä kaikkea tapahtuisi ennen kuin olisimme uudestaan tuossa samaisessa paikassa.
 |
| Markkinassa maalipaikkaa katsomassa |
Osalla porukasta takana oli yhtämittaista ajoa Espoosta yli 20 tuntia. Tosin kaikki matkalaiset eivät sieltä saakka tulleet, mutta tunnelma joka tapauksessa oli huikea. Puuduttava siirtyminen oli päättynyt. Matka oli käytetty hyödyksi tutustumalla toisiimme. Tämä oli tarpeen, koska kukaan porukasta ei ennestään tuntenut kaikkia toisia, mutta jokainen tunsi ainakin yhden. Tästä asetelmasta oli hyvä lähteä liikkeelle. Moni voisi luulla, että on melkoinen riski lähteä tuntemattomien kanssa kalaan. Itse en tuota oikeastaan edes ajatellut. Tunsin Arin ja Pekan ennestään hyvin ja Markokin oli tullut tavattua kertaalleen. Kaiken järjen mukaan Tuomokin olisi ihan tolkun mies. Matka myöhemmin osoitti, että näin todellakin oli.
Saavuimme Kilpisjärvelle sunnuntaina aamulla noin klo 6.00. Näky oli uskomattoman hieno, kuten alla olevasta kuvasta voitte havaita.
 |
| Jos tämä näkymä ei silmiä hivele, on syytä käydä optikolla tai psykologilla. |
Näkymä oli kerta kaikkiaan huikea. Vastaavia ilmiöitä tapaa normaalisti vain roimaa kuvankäsittelyä kokeneista tietokoneen taustakuvista. Nyt tuo maisema vain oli silmiemme edessä ja käsin kosketeltavana. Ilman oli raikas, mutta leppoisa. Tunturien kyljissä näkyi siellä täällä lumilämpäreitä kertomassa Lapin lyhyestä, mutta kiivaasta kesästä. Tähän luonnon ilotulitukseen kuului vielä mausteena aikainen kellonaika ja muutama kettuhavainto hieman ennen Kilpisjärveä. Luonto hymyili matkalaisille kaikessa kauneudessaan. Tätä me olimme tulleet hakemaan.
Vielä tässä vaiheessa näytti varmalta, että pääsemme lähtemään Polarlennon vesitasolla aikataulun mukaisesti klo 9:00 kohti Porojärveä. Seikkailu oli alkanut.
Kuvassa oleva kartta on kuvaus tulevasta matkareitistämme. Se on sujuvasti kopioitu VilliPohjolan sivuilta netistä. Toivottavasti ei tule tekijänoikeuksien loukkaamisesta kovaa porua.
